Hyvä elämä

Kuka ei haluaisi tietää, mistä muodostuu hyvä elämä. Sitä on tutkittu Yhdysvalloissa. Kyseessä on pitkäaikaisin onnellisuustutkimus, jonka kesto oli peräti 75 vuotta. Yleensä tuon kaltaiset tutkimukset keskeytyvät tai päättyvät jo parinkymmenen vuoden jälkeen tutkimusrahojen puutteeseen, tutkijoiden syystä tai toisesta tutkimuksesta luopumiseen tai kohteena olevan tutkittavien vähäisyyteen jne. Tämä tutkimus pysyi käynnissä ja tavoitti määränpäänsä.

Tutkimuksen kohteena olivat amerikkalaiset ihmiset, jotka valittiin mahdollisimman monipuolisesti eri yhteiskuntaluokista ja -taustoista. Haluttiin saada mahdollisimman laaja tutkimusaineisto erilaisten lasten varttumisesta aikuisikään ja hamaan vanhuuteen. Tutkimuksen kohteena olevia henkilöitä haastateltiin muutaman vuoden välein seuraten heidän elämän vaiheitaan, terveyttään, menestystä ja edesottamuksia laajentaen pikkuhiljaa tutkimukseen osallistuvien omaisten ja läheisten ja haastattelut mukaan.

Tutkimuksen alussa tiedusteltiin osallistujilta, miten he kuvittelisivat saavuttavansa onnen elämässään. Yleisin vastaus oli rahan ja kuuluisuuden turvin. Vuosien saatossa elämä toi tullessaan koko kirjon vaiheita kohderyhmälle: köyhistä tuli vauraita, varakkaat saattoivat köyhtyä, hyvää terveyttä, sairauksia, menestyksiä ja onnettomuuksia, jopa Yhdysvaltain tuleva presidenttikin oli yksi tutkimushenkilöistä.  Kaikkea maan ja taivaan välillä sattui ja tapahtui 75 vuoden aikana tutkittaville.

Elämän pituuteen liittyi yksi yllättävä tekijä. Vaikutti siltä, että mitä yksinäisempi henkilö oli tai koki olevansa, sen vaikutus näytti lisäävän masennusta ja lyhentävän elämän pituutta. Joka viides tutkittavista ilmaisi jossain tutkimuksen vaiheessa kokevansa itsensä yksinäiseksi.

Mikä sitten vaikutti onnellisen elämän muodostumiseen? Tutkimuksen mukaan perhe, yhteisöllisyys, kuuluminen ryhmään, ystävät ja ihmisten kanssakäyminen olivat asioita, jotka vaikuttivat kokemukseen onnellisesta elämästä ja se näytti myös lisäävän elinajanodotetta. Loppupäätelmä oli: Hyvät ihmissuhteet pitävät meidät onnellisina ja terveinä. Hyvä elämä rakentuu ihmissuhteille.

TED –videoesityksessä Robert Waldinger kertoo tutkimuksen vaiheista ja sen loppupäätelmästä, joka kannustaa priorisoimaan valinnoissa ja miten aikansa käyttää, varsinkin jos on tarkoitus nauttia tästä ainutkertaisesta kokemuksesta, jota kutsutaan elämäksi.

Linkki:

Robert Waldinger’s TED talk

12:46

What makes a good life? Lessons from the longest study on happiness

Posted Dec 2015

Luulo

Luulo ei ole tiedon väärtti. Se tuli jälleen tänään todistettua. Kuvittelin, että tunnen mieheni läpikotaisin, mutta minut yllätettiin jälleen. Kuvittelin, että olen perheemme ainut, joka on kiinnostunut elokuvista, niistä ”parempi laatuisista” nimittäin, mutta näin ei ole.

Olemme ottaneet tavaksi kuunnella kännykän kautta Yle Areenan radio-ohjelmia kiertäessämme, minä Lauria pyörätuolissa työntäen, Lammaslammen ympäri päivittäistä lenkkiämme. Kännykkäni pysyy mainiosti Laurin paksun toppatakin kauluksen käänteessä. Aika vänkä ja kekseliäs pitopaikka, vaikka itse sanonkin. Suosikki kuunteluohjelmiamme on esimerkiksi Tohtori Raimo, valtakunnan terapeutti http://areena.yle.fi/1-2856573 , mutta tänään valitsinkin Peter  von Baghin Elämää suuremmat elokuvat –esittelyohjelman Frank Capran Ihmeellinen on elämä –elokuvasta. Uusinta on vuodelta 1986. Tällöin opin, etten ole ainut joka tietää jotain elokuvista.

On elokuvia, jotka kytkeytyvät erityispäiviin niin vahvasti, että itsenäisyyspäivä ilman Tuntematonta sotilasta (Edwin Laineen ohjaus) tai Frank Capran Ihmeellinen on elämä jouluna, ovat juuri niitä. Ne vaan kuuluvat täydentämään tunnelmaa tuona kyseisenä juhlapäivänä. Yllätyin kuin sain oppia mieheltäni, että tämä Ihmeellinen on elämä –elokuva kuuluu tähän sarjaan. Olin itse kuvitellut, että Charles Dickensin Saiturin joulu oli se niin kutsuttu jouluelokuva, mutta ei, tänä vuonna sitä enimmäkseen esitetään teattereissa.

Ja kun sitten kuuntelimme Peter von Baghin esittelyn filmistä, hetki kuului niihin täydellisiin: aurinkoa, liikuntaa, yhdessä ja mielenkiintoista kuultavaa ja tämä kaikki Tapaninpäivän kierroksella orastavan pakkasen vauhdittaessa käyntiä.

Suosittelen kuuntelemaan http://areena.yle.fi/1-3130664 sen jälkeen ei voi välttyä katsomasta Capran jouluelokuvaa Ihmeellinen on elämä. Se puhuttelee todella hyvin meidän eloa ja oloa tällä hetkellä ja taitaa ajattomuutensa vuoksi säilyttää paikkansa joululeffana vielä pitkään.

Elämykset

Kuuntelin juuri Peter von Baghin Elämää suuremmat elokuvat –sarjan esittelyn Federico Fellinin La Strada (Tie) -elokuvasta. Elokuvan pääosissa esiintyivät Giulietta Masina, Anthony Quinn, Richard Basehart ja Aldo Silvani. Tässä Yle Radio 1:n toiveuusintasarjassa La Strada –esittely on yksi monista Peter von Baghin elokuvaesittelyn helmistä. Peter von Bagh teki elokuvaklassikkoja käsittelyttä legendaarista radiosarjaansa peräti sata jaksoa vuosina 1984-93. Uusinta on kolmenkymmenen vuoden takaa.

Jo nuoruudessani ihastuttanut La Stradan kiehtova Nino Rotan säveltämä teemamusiikki saa sydämeni edelleenkin soimaan. Sen haikeamielisyys ja sävelkulku saavat ihmisen syvimmät tuntemukset hereille.

 Kuten näyttelijä Lea Maurasen lukemissa otteissa elokuvaesittelyssä Fellini kertoi omin sanoin, että suurmenestyksen saaneen elokuvan käsittelevän kaiken sen mikä häntä itkettää, naurattaa, mistä hän kärsii ja mitä toivoo elämältä. Ja kaikki nämä ohjaajan itse kuvaamat tunnot tulevat loistavasti esiin tässä mestariteoksessa.

 Peter von Bagh –esitteli La Strada –elokuvan niin hyvin, että vaikka se on ollut kautta aikain yksi mielestäni parhaista elokuvista jonka olen katsonut, sai elokuvan esittely aikaan aivan uuden ulottuvuuden sen sanomalle ja merkitykselle. Elokuvan tarina, henkilökuvat ja niiden liittymäkohdat elämään yleensä, laajensivat näkemystäni ja saivat vieläkin syvällisemmin arvostamaan tätä taideteosta.

 Ohjelma lähetetään uusintana 22.12.2015 klo 22.15 Yle Radio 1:ssä. Sen ja muut elokuvaesittelyt ovat myös kuunneltavissa Yle Areenassa: http://areena.yle.fi/1-2968954 , Yle Areena Radio on melkoinen aarrearkku upeiden ohjelmien lähteenä. Itse olen sitä mieltä, että radio, varsinkin Yle Radio 1, on ohittanut laatuohjelmillaan television. On myönnettävä, että television Yle 1 ja Yle 2 –kanavat ovat mennen tullen täysin ylivoimaista luokkaa verrattaessa ulkomaisiin televisiokanavien ohjelmatuotantoon ja tämän vuoksi olen toistaiseksi valmis maksamaan Yle-veronikin.

Opiskelu

Minut yllätettiin täysin. Olemme Laurin kanssa viiden maailman ihanimman lapsenlapsen isovanhempia. Ensimmäinen lapsenlapsemme, Benjamin, käväisi tänään tuomassa minulle lahjoittamansa kameran lisävarusteita. Valokuvat, jotka liitän juttuihini ovat viime aikoina, on kuvattu juuri tällä kyseisellä kameralla.

No mikä se yllätys oli. Se oli Benjin lukion päättötodistus ja ylioppilastodistus. Jess, poika teki sen omalla tyylillään ja täysin itsenäisesti. Onnittelut myös B:n vanhemmille, varsinkin hänen äidilleen, joka on kantanut päävastuun B:n elämässä.

Koulutus on mielenkiintoinen yhtälö nykymaailmassa. Sen tärkeyttä ei voi kieltää, mutta viime aikoina on esitetty myös uudenlaisia malleja koulutuksen toteutuksessa. Puhuttelevin näkemäni koulutusohjelma kertoi Tanskan opiskelukuvioista. Siinä verrattiin kahta nuorta naista, molemmat nimeltään Pernilla, toinen kahden tutkinnon omaavaa ja toinen aikanaan koulunsa keskeyttänyt. Molemmat etsivät töitä. Ohjelmassa asiantuntija rekrytoijat tutustuivat naisten taustaan: koulutukseen, työhistoriaan, luonteeseen ja sosiaalisiin taitoihin, jne.  Yllätys, yllätys kouluttamaton, oma-aloitteinen, itsensä työllistävä Pernilla päihitti kahden tutkinnon omaavan, mutta jonkin verran kateissa olevan, ei mihinkään erityiseen ammattiin suuntautuneen Pernillan, joka vieläkin kuvitteli, että mahdolliset lisäkurssit saattaisivat auttaa työn löytymisessä. Tähän asiantuntijoiden ehdoton kehoitus oli, että hänen oli saatava työkokemusta ja muutaman vuoden työsuhteita ansioluetteloonsa.

Ohjelmassa painotettiin, että koulutuksessa suuntaus selkeisiin, suoraan ammatteihin johtaviin opintoihin on välttämätön uudelleen suuntaus koulutuksen piirissä. Opinnot, joiden lopullinen työelämään siirtymäkuvio ei ole selvä, tuottaa paljon huuhailua, pettymyksiä ja työelämään siirtymisen vaiheessa vaikeuttaa ja pitkittää prosessia löytää sopivaa työtä. Myös Tanskassa kuten Suomessakin vanhemmat tekivät kaikkensa, että heidän jälkipolvensa opiskelisivat, mieluiten yliopistomaailmassa. Turhautuminen tällaisessa painostamisessa nuorille, jotka eivät edes itse kokeneet opiskelua kovin mielekkääksi, oli aiheuttanut turhauttavia opiskeluvuosia ja pitkittyneitä työhön siirtymisvaiheita.

Ohje, jonka haluan antaa omille  lapsenlapsilleni on, että opiskelkaa alaa joka kiehtoo ja ylläpitää innostusta aiheeseen, pitkässä juoksussa se kantaa. Työn tosiaan pitää olla kiinnostavaa, innostavaa., sen pitää kantaa, jopa silloinkin kun työelämän turbulenssi koettelee sen tekijää. Toinen asia, jota haluan painottaa on, että koulutus ja opiskelu on suuri lahja, jonka yhteiskunta (= me veronmaksajat) haluamme antaa jälkipolville. Sitä kannattaa arvostaa ja hyödyntää.

Ihan hyvä kansallinen koulutusohje, joka vuosia sitten lanseerattiin: elinikäinen opiskelu, mutta sen tavoitteellisuudessa saattaisi olla tarkennuksen paikka. Tietenkin työtä kaikille olisi myös ihan hyvä juttu. Pääasia kuitenkin, että nousemme jaloillemme ja ryhdymme jälleen hommiin. Tämä yhteiskunnassamme käsin kosketeltava luovuttamisen ja passivoitumisen ilmapiiri ei meitä kauas kanna. Suomi pärjää, kunhan jälleen ryhdymme töihin ja koulutus on pääoma, joka on tärkein työkalu tuloksellisuuteen ja kasvuun.

Musiikki

Joulukuun 8. päivä on varsinainen juhlapäivä: kansallinen musiikinpäivä, Sibeliuksen 150-vuotismerkkipäivä, paavi Franciscuksen lanseeraman Laupeuden riemuvuoden alkajaispäivä sekä Neitsyt Marian synnittömän sikiämisen päivä. Siniristiliput nostettiin salkoon Jean Sibeliuksen kunniaksi. Koko vuosi on ollut näyttävästi Sibeliuksen juhlavuosi ja kaikki itseään kunnioittavat instituutiot ja laitokset ovat juhlistaneet muodossa jos toisessa Suomen arvostetuimman säveltäjän juhlavuotta.

Kansallismuseon ”Sibelius, Joka nuotti elää –näyttely”, joka avattiin lokakuussa ja on avoinna yleisölle aina 13.3.2016 saakka, on mittava ja monimuotoinen näyttelyelämys.  Vierailemalla Kansallismuseon näyttelyn mobiilisivustolla http://sibelius.kansallismuseo.fi voit tutustua Jean Sibeliuksen sävellystöiden historiaan sekä kuunnella katkelmia teoksien eri versioista useilta vuosikymmeniltä.

Sitä vastoin Musiikkitalon ohjelmistosta minua kiinnostaa eniten Hollywood-legenda John Malkowichin ja pianisti Anastasia Terenkovan Helsinkiin 6.1.2016 tulossa oleva performanssiesitys, https://www.musiikkitalo.fi/fi/tapahtuma/hko-report-blind . Esityksessä kertoja Malkovich tunkeutuu ihmismielen synkimpiin kammioihin häiriintyneissä harhanäyissään piehtaroivana Fernando Vidalinan hahmona, joka pelkää sokeiden puoli-ihmisten pahaa lahkoa ja maailmanvalloitusta. Argentiinalaisen kirjailijan ja ihmisoikeusaktivistin Ernesto Sabaton ajattomassa tarinassa limittyvät unenomainen sattumanvaraisuus, ulkopuolisuuden tunteet ja olemisen arvoitus. Avantgardesäveltäjä Alfred Schnittken musiikki soi monologin kanssa saumattomasti rinnakkain. Konsertin aloittaa Dmitri Šostakovitšin riehakas Jazz-sarja nro 2. Kapellimestarina toimii Jozsef Hars ja vierailun järjestäjänä Helsingin kaupunginorkesteri.

Musiikki on ehdottomasti yksi kantava voima elämässäni. En soita mitään instrumenttia, en omaa täydellistä sävelkorvaa, mutta nautin ja iloitsen musiikista. Se on maailma, joka rikastuttaa elämyksillään päivästä toiseen.

Itsenäisyys

Itsenäisyys, suuri sana, paljon vastuuta sisältävä ja mittaamattoman arvokas asia. Tänään juhlitaan 98. itsenäisyyspäivää Suomessa. Professori Matti Klinge siteeraamana Suomi on ollut aina itsenäinen. Televisiossa joka vuotisen perinteen mukaan esitetään  Tuntematon sotilas –elokuva (onneksi parhaana Edwin Laineen -ohjaustyönä). Kansa valmistautuu seuraamaan televisiosta linnan juhlia, joka vuosien mittaan on tullut varsinaiseksi pukukatselmukseksi ja mielestäni menettänyt merkityksensä, jos sitä on edes aiemminkaan ollut. Kunnat ja kaupungit järjestävät myös nk. tavallisille kansalaisille itsenäisyyspäivän juhlatilaisuuksia, jos vain lehdistä viitsii niitä etsiä. Myös kirkot järjestävät jumalanpalveluksia juhlapäivän aikana, unohtamatta sotilasparaatia, joka tänä vuonna järjestettiin Jyväskylässä.

Itsenäisyydellä on monessa eri muodossa suuri merkitys ihmiselle. Sen oivalsin parhaiten itävaltalaisen neurologin ja psykiatrin Viktor Emil Frankl (1905-1997) oppeihin tutustuessani. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1930 myös filosofiasta ja hänet tunnetaan logoterapian perustajana. Logoterapian ihmiskuva on kolmiulotteinen. Fyysisen ja psyykkissosiaalisen ulottuvuuden lisäksi ihmisellä on henkinen ulottuvuus. Henkiseen ulottuvuuteen liittyvät muun muassa vapaus ja vastuu, aito omatunto ja tahto tarkoitukseen.

Natsi-Saksan vallattua Itävallan Frankl joutui juutalaisena keskitysleirille. Hän oli usealla keskitysleirillä (mm. Auschwitzissa ja Dachaussa) mutta selvisi hengissä. Vapautumisensa jälkeen hän julkaisi ensimmäisen kirjansa, jonka hän saneli keskitysleireillä raapustamiensa muistilappusten avulla. Sanelu kesti kahdeksan päivää, ja sitä kirjoittivat useat pikakirjoittajat. Kirja nimi on Ein Psycholog erlebt das KZ (Ihmisyyden rajalla).

Itsenäisyyden laajempaan katsomukseen Frankl’n opit johdattivat minut tarinalla keskitysleiristä. Ne joiden elävänä keskitysleiriltä selviämisen perustana oli rakkaidensa kohtaaminen ja menetettyään tämän kantavan uskonsa jälleennäkemiseen, menehtyivät keskitysleirillä nopeammin, kuin ne, jotka löysivät elämälleen arvon ja merkityksen itsenäisenä, itsellisenä yksilönäkin.

Myös omaishoitajuudessa on pyrittävä säilyttämään itsenäisyys, niin hoidettavan kuin hoitajakin elämässä. Tämä tavoitteen saavuttamiseen saattaa kulua ihmisikä, jopa molemmilla osapuolilta.

Viktor Frankl’en suomennetut teokset (lainaus Wikipediasta)

• Frankl, Viktor E. 1978: Ihmisyyden rajalla. Suom. Osmo Jokinen ja Eila Sandborg. (Alkuteos Ein Psycholog erlebt das Konzentrationslager.) Otava, Helsinki.
• Frankl, Viktor E. 1980: Elämän tarkoitusta etsimässä. Suom. Ben Furman. (Alkuteos The Unheard Cry for Meaning). Otava, Helsinki.
• Frankl, Viktor E. 1983: Olemisen tarkoitus. Suom. Eila Sandborg ja Osmo Jokinen (alkuteos Ärztliche Seelsorge). Otava, Helsinki.
• Frankl, Viktor E. 1984: Itsensä löytäminen. Suom. Paula Leistén (alkuteos Psychotherapie für den Laien). Kirjayhtymä, Helsinki.
• Frankl, Viktor E. 1986: Ehjä ihmiskuva. Suom. Paula Leistén (alkuteos Das Menschenbild der Seelenheilkunde). Kirjayhtymä, Helsinki.
• Frankl, Viktor E. 1986: Tarkoituksellinen elämä. Suom. Raija-Leena ja Matti Stén (alkuteos Die Sinnfrage in der Psychotherapie). Otava, Helsinki.
• Frankl, Viktor E. ym. 1986: Tahdonvoimalla terveeksi. Viktor E. Franklin logoterapia. Suom. Helena Kortekallio (alkuteos Sinn-voll heilen). Kirjayhtymä, Helsinki.
• Frankl, Viktor E. 1987: Tiedostamaton Jumala. Suom. Marja Kyrö (alkuteos Der unbewusste Gott). Kirjayhtymä, Helsinki.
• Frankl, Viktor E. 2005: Logoterapia – avain mielekkääseen elämään. Suom. Raija Viitanen (alkuteos The Will to Meaning). Lyhytterapiainstituutti, Helsinki

Tasa-arvo

Miesten ja naisten elämänpoluissa on eroja: kasvatus, koulutus, vaikutukset työelämään, uravalinnat, perhesuhteet/-roolit, terveys, eliniänodote, jne. Suomalaiset perheet ovat yleensä kiitettävänkin tasa-arvoisia, vaikka työelämässä tilanne ei ole läheskään yhtä hyvä. Tästä seurauksena naisten työeläkkeet ovat keskimäärin 400 euroa pienemmät kuin miehillä, jolloin monesti sosiaaliturvalla joudutaan täydentämään kyseistä tuloeroa, varsinkin kun naisten elinajanodote on korkeampi kuin miesten.

Samoin omaishoitajuudessa naiset ovat enemmistö tässä miljoonia euroja yhteiskunnalle säästävässä toiminnassa. Saattaa olla, että juuri sen vuoksi omaishoitajuuden vakava huomioonottaminen ja tukeminen on lapsipuolen asemassa yhteiskunnassamme.

Toinen joulukuuta 2015 Eduskunnan Pikkuparlamentissa vietettiin Sukupuoli ja talous – 20 vuotta Pekingistä –seminaaria, jossa tehtiin tunnetuksi Pekingin toimintaohjelmaa ja juhlittiin sen 20-vuotista historiaa, keskusteltiin sukupuolesta ja taloudesta sekä kehitettiin sukupuolitietoisen budjetoinnin menetelmiä. Suomen ja muiden maiden malleja sukupuolitietoisesta budjetoinnista esiteltiin ja vertailtiin asiantuntijoiden vuoropuheluina.

Järjestäjinä toimivat Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasian neuvottelukunta, Ulkoasianministeriö, Suomen YK-liitto, Sukupuolentutkimus-Genusförskning-lehti. Seminaarin puheenjohtajana toimi Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Hanna Onwen-Huma. Kohderyhmänä olivat kansanedustajat, virkamiehet, asiantuntijat, median edustajat sekä kaikki aihepiiristä kiinnostuneet. Seminaarin kielet olivat suomi ja englanti ja käytettävissä oli simultaanitulkkaus.

Webcast-yhteys:

http://videonet.fi/stm/sukupuoli-ja-talous (suomi)

http://videonet.fi/stm/gender-and-economy (English)

Meillä on vielä paljon tehtävää tasa-arvon toteutumiseksi. Seuraava tarina kuvaa hyvin tasa-arvotilannetta yritysmaailmassa:

Kaksi naista lähestyy tramboliinia ja toinen heistä nousee hyppimään sillä. Hyppiessään yläpuolella oleva lasikatto särkyy ja vierellä vuoroaan odottava ystävätär kysyy lasikaton rikkoneelta: ”Mitä siellä näkyy?” Lasikaton rikkoneen naisen lakoninen vastaus on: ”Ei muuta kuin miehiä.”

Että, sillai… Työtä riittää myös meidän yhteiskunnassamme joka saralla eikä vähiten omaishoitajuustoiminnassa.