Televisiossa on uusi matkailu/nähtävyyssarja Egenland, jossa katsoja saa tutustua kotimaamme nähtävyyksiin ja tapahtumiin molemmilla kotimaisilla kielillämme esiteltynä.
Tästä virisi idea, että taidankin kirjata ylös minun ja Laurin omat Egenland-matkailumme tältä kesältä. Tänään oli sitten neljännen kohteen vuoro. Mikä ihana päivä käväistä sukumme haudoilla Honkanummella ja Malmilla. Kummatkin varsinaisia historiallisia paikkoja, edesmenneine historiallisine ihmisine. Aurinko paistoi, taustalla lievää liikenteen melua, rauhaisaa ja muutamia ihmisiä harvakseen hautausmaan käytävillä; täydellinen hautausmaallavierailupäivä. Ei mitään hautausmaan opastettua esittelyä, ei hautausmaapappia mailla halmeillakaan (uusi käytäntö kesäaikaan muutamilla hautausmaillamme) mielessä ainoastaan vierailu omien edesmenneiden läheistemme haudoilla.
Että minua hävettää miten hoitamattomat vierailumme kohteen haudat olivat! Olisi sittenkin pitänyt maksaa se ekstrakulu hautojen hoidosta hautausmaahoitoyhtiölle. Hoitosopimushaudat tunnusti hyvin komeista ja värikkäistä ruusubegoniaistutuksista ja siististä ympäristöstä. Meidän suvun haudat erottuivat komeasti huoltamattomuudesta. Huh huh! Anopin ja apen haudan ääreltä olisi saanut puhtaita nokkosia keittoon tai lettutaikinaan, mutta isäntä tyrmäsi hienon ajatukseni kertaheitolla. Miksiköhän; puhdas maa, eikä edes ilmansaasteita otollisen sijaintinsa vuoksi 😉. Okey, okey, nokkoset päätyivät, harmillista kyllä, biojätteisiin.
Nyt on ihan pakko ottaa jälleen se aukoton kalenterimerkintäjärjestelmä käyttöön, jota noudatin aiemman sähköisen kalenterini muistuttamana, jossa merkitsen kaikkien niiden syntymä- ja kuolinpäivät allakkaan, joiden haudalla haluaisin ja lupautuisin käymään pikavisiitillä ja samalla pitäisin nämä muistopaikat siivossa kunnossa. Muuten, mitä järkeä näillä haudoilla on, jollemme kuuna päivänä vieraile tai edes käväise paikalla.
Itse olen esittänyt toiveena, että vaikka kuinka savuni polttohautauksessa saastuttaisi ilmastoa, (kaipa krematoriot ovat ottaneet käyttöön savusuodattimet jne.), minut polttohaudattaisiin ja mieluiten tuhkani siroteltaisiin sinne tiettyyn toivomaani paikkaan (jonka kyllä joku tietää), mutta jos pakko sirotella tuhkat siivosti sovitulle alueelle, niin kai se sitten olisi tuo Hämeenkylän kirkon uurnalehto. Tämä aiheen käsittely meni nyt vähän makaaberiksi, mutta, kuvittelenko vaan, tai onko hautausmaasta ja hautojen hoidosta tullut riesa lähiomaisille. Saattaa olla, että kuvittelen ja huono omatuntoni syyllistää, mutta onko muutos hautojen suhteen jo alkanut, kysyn vaan?
Lainaan vähän vapaamuotoisesti professori Jaakko Valvanteen kirjassaan 60+ mainintaa:”Olen kiinnostunut elämisestä, en kuolemani jälkeisistä järjestelyistä”.
Joka tapauksessa Egenland-matka hautausmaille oli mielenkiintoinen kokemus ja käynnisti itselleni uuden hankkeen omien edesmenneiden lähiomaisten hautojen hoidon suhteen.
OMAISHOITAJA - KESTÄVYYSTAE 